Virava
Kuluttajariitalautakunta ottaa yleensä lähtökohdaksi sen, että kuluttaja on kauppiasta heikomassa asemassa, eikä pysty samalla tavalla arvioimaan valintojensa seurauksia. Kauppias ei saisi tällöin liiaksi käyttää hyväkseen kuluttajan tekemiä huonoja valintoja. Mielestäni tämä on hyvä lähtökohta, erityisesti maassa, jossa väestö alkaa olla enenevissä määrin seniiliä. Onhan tämä holhousta, mutta holhous kuuluu hyvinvointivaltioon.
En väittänyt mitään tuollaista. Ydinteesini on, että viranomaisilla ei ole yhteiskunnallisesta näkökulmasta mitään järkevää syytä osallistua väestöä arvopoliittisesti jakaviin tapahtumiin. Vai pitäisikö heidän osallistua myös vasemmiston vappumarsseihin, vaatimaan ihmisarvoisempaa elämää köyhille?
Olen arvoiltani vapaamielinen, mutta en ymmärrä liberaaleihin piireihin pesiytynättä hybristä, jossa maailma esitetään mustavalkoisesti, eikä mihinkään kompromisseihin haluta suostua. Mielestäni Suomen parhaita puolia on ollut sitoutuminen sopimusyhteiskuntaan, halu tehdä kompromisseja ja tarpeettoman polarisaation sekä katkeroitumisen välttäminen. Kaikki nämä ovat vakaan yhteiskunnan peruspilareita.
Ei se ole mikään kompromissi jos hallitus kieltää virkamiehiä osallistumista ihmisarvojen ajamiseen.
He voivat osallistua yksilöinä, mutta viranomaisen roolissa on syytä säilyttää tietynlainen harmaus ja neutraliteetti. Armeijan univormussa ei marssita Pridessä, eikä poliisin virkapuvussa lausuta maahanmuuttokritiikkiä twitteriin.
Suomen valtiolla on lakiin saakka kirjattu oma virallinen näkemys siitä, että se pyrkii edistämään tasa-arvoa siellä missä mahdollista. Tätä vastustaville troglodyyteille suositan syvällistä pohdiskelua onko Suomi heille todella paras paikka asua.
Tämä oli kirjattu lakiin myös silloin kun samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinti ei ollut mahdollista. Asiat eivät ole mustavalkoisia, vaan harmaan sävyistä käydään jatkuvaa poliittista vääntöä.
Tässä taasen sorrutaan kultaisen keskitien fallasiaan.
Kultaisen keskitien sijaan noudatan ennemminkin roolien vaihtamisen -ajatusleikkiä: entä jos tilanne olisi käänteinen. Tuntuisiko minusta kivalta ja turvalliselta, jos väkivaltakoneisto marssisi avoimesti poliittisten vastustajien riveissä, onko tämä tarpeellista ja mitä sillä oikesti saavutetaan.
Aika militantit vertaukset. Kyse oli viranomaisten osallistumisesta Prideen, ei kerrostalojen räjäyttelystä.
Mielestäni se, että annetaan vähän siimaa yhteiskuntarauhan nimissä, ei ole varsinaisesti edes keskitien ratkaisu. Joidenkin mielestä myös syrjäytyneille maksettavat sosiaalietuudet ovat todellisuudessa suojelurahoja, koska vaihtoehtona on levottomuus ja rikollisuus; niiden maksaminen olisi siis alistumista pahuuden edessä, ja oikeampi ratkaisu olisi kitkeä tämä pahuus kovilla toimilla.
Minä en usko kovan linjan toimivuuteen. Maksan mielelläni niin rahallisia kuin arvopoliittisia suojelurahoja, jos näillä voidaan turvata yhteiskuntarauha.
Puolueen kannattajat hyväksyvät omiltaan kovankin kielenkäytön, kunhan se on linjassa puolueen yleisen arvopoliittisen linjan kanssa. Siinä tuskin on mitään yllättävää tai dramaattista. Kaikissa näissä kohuissa on ollut pohjimmiltaan kyse siitä, kenen kanssa Kokoomus ja RKP suostuvat olemaan samassa hallituksessa. Olisi hassua, jos Purralle sallittaisiin tällainen historia samalla kun Hallo-ahon menneet kirjoitukset olivat aikoinaan aivan liikaa.
Lähes kaikki luottamusäänestykset ovat poliittista sirkusta. Yleensä lopputulos on etukäteen tiedossa ja oppositio järjestää niitä vain saadakseen huomiota. Minä en ainakaan keskeyttäisi kesälomaani, vain jotta jotkut tyypit saisivat vähän palstatilaa.
Tässäkin tapauksessa lomien keskeyttäminen vaatisi sitä, että hallitus, tai osa siitä, puoltaisi ratkaisua. Oppositio ei tähän yksin kykene. Ja jos oppositio ei saa edes istuntotaukoa keskeytymään, niin miten he ajattelivat äänestää Purran viralta? Jos RKP (tai KD tai Kokoomus) yhtäkkiä ilmoittaisi menettäneensä luottamuksensa Purraan, niin silloin olisi oikeasti äänestyksen paikka. Toistaiseksi kyse on puhtaasti poliittisesta sirkuksesta: oppositio yrittää epätoivoisesti elvyttää jo kuolemassa olevaa kohua.