Kun kävin ala-astetta, niin englanti oli käytännössä ainoa vaihtoehto ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tosin kävin hyvin pienessä koulussa. Ilmeisesti muut vaihtoehdot olisivat tarkoittaneet koulun vaihtoa.
Ne, jotka eivät syystä taikka toisesta koulusa aloittaneet kieliopintoja englannilla, niin miksi? Ja miten nyt jälkeenpäin tuntuuko että ratkaisu oli oikea vai väärä?
Saksaa luin kaksi vuotta 8 ja 9 luokilla. Ihan turhaa oli kun lukiossa ei enää kalenteriin mahtunut saksa. Ei sopinut kovien aineiden linjalle.
Broken english ei ihan hetkeen ole katoamassa maailmankielen asemasta, joten ainakin sille tulee käyttöä ja pysyy kielitaito yllä.
Itse opiskelin kanssa saksaa valinnaisena 8 ja 9 luokilla. Kyseessä todella pieni paikkakunta ja opettaja vaihtuikin juuri ennen kuin saksan tuntini olivat alkamassa. Uusi opettaja oli elämäänsä kyllästynyt kurppa jota ei kiinnostanut opettaa. Lähinnä tunnin alussa sanoi että avatkaa kirja sivuila 2 - 60 ja tehkää tehtävät, sen jälkeen alkoi lukemaan sanomalehteä yms. Sitten jos erehtyi kysymään kysymyksen niin kuului vaan suun napsautus ja silmien pyörähdys että kehdattiinki keskeyttää hänen artikkeli ja sitten hetken aikaa hän selasi kirjaa kaikessa hiljaisuudessa ja totesi “Jos luet kirjan sivulta 12 niin sieltä löytyy vastaus kysymykseen.”
Voi vittu että liipastuin kun muistelen tätä opettajaa. Nykyään saksan kieli on täysin olematonta ja yritän sitä opiskella Duolingon kautta aina silloin tällöin, se vain ei ole kovin tehokasta oppimista itselle.
