Muutamia poimintoja:
Suomalaiset ovat omassa keskuudessaan tunnettuja rehellisyydestään. Suomalaisen sanaan voi luottaa. Niinpä suomalainen luottaa siihen, mitä hänen oman pankkinsa sijoitusneuvoja hänelle suosittelee.
Suomalaiselle ei tule mieleen, että sijoitusneuvoja on vain titteli. Sijoitusneuvoja on oikeasti sijoitusmyyjä, jonka tehtävänä on myydä pankin tuotteita, ihan niin kuin pölynimurikauppiaan tehtävänä on myydä pölynimureita. Suomalaiset ovat paitsi taloudellisesti lukutaidottomia ja taloudellisesti laiskoja ehkä myös taloudellisesti sokeita.
[…]
Ruotsissa velkaa ei pelätä. Ruotsalaisilla kotitalouksilla on tuloihin nähden valtavan paljon enemmän velkaa kuin suomalaisilla.
Ruotsalaisilla on myös paljon enemmän sijoituksia. Heidän sijoitustensa tuotto on keskimäärin suurempi kuin velkojen korko, mikä vääjäämättä vaurastuttaa ruotsalaisia entisestäänkin.
Lukutaitoiset ruotsalaiset vaurastuvat juuri siitä syystä, että eivät kammoksu velkaa, vaan pikemminkin himoitsevat velkaa. Jonka he sitten ahkerasti ja lukutaitoisesti sijoittavat.
[…]
Suomalaiset eivät jostakin syystä lämpene osakesijoittamiselle. Tämä jos mikä on taloudellista lukutaidottomuutta. Kaikki tilastotieto nimittäin kertoo, että 150 viime vuoden aikana pörssiosakkeet ovat tuottaneet mojovasti enemmän kuin mikään muu sijoituskohde.
Suomalaisen mielestä pörssi on havittelua, uhkapeliä ja spekulaatiota. Kaikki voi romahtaa minä hetkenä hyvänsä. Pankkitilillä olevalla rahalla on sentään varma ja turvattu arvo, ajattelee suomalainen. Suomalaiselle olisi syytä kertoa, että asia on täysin päinvastoin.
Taas kerran päädyn linkittämään vähän raflaavampaa tekstiä, mutta ainakin nopeasti luettua, Seppäsellä ja professori Puttosella on ihan pointti. On jokseenkin erikoista että Suomessa ei oikeasti tykätä juurikaan sijoittamisesta ja että velka on mörkö jota kannattaa vältellä. Ja kuten itse kolumnikin antaa ymmärtää, tämä ei ole pelkästään valtionvelan kohdalla vaan ihan myös ns. kotitalouksien velan kanssa ongelma.
Toisaalta onhan Suomi myös aika pääomaköyhä maa ja kansa, niin siinä onkin sitten soppaa kerrakseen.
Oman luonteen ja rajojen puitteissa toimiminen on kyllä sinänsä erittäin viisas linja talouden hallinnassa. Jos ei ole valmis huolehtimaan velasta ja ottamaan sen riskejä niin on parempi jos järjestää asiat ilman. Ehkä jonain päivänä syntyy varmuutta ja/tai mahdollisuutta laajentaa palettia.
