Verratkaapa Purran ja Antti Lindtmanin ulostuloja nettikohuihin liittyen. Molemmat valinneet avoimen linjan, mutta siinä missä Lindtman on käyttäytynyt kuten aikuisen ihmisen voisi olettaa ja irtisanoutunut natsismista, niin Purra ei vastaavaa pysty tekemään. Kiertää aihetta toteamalla, että ministerinä tai kansanedustaja ei noita kirjoittaisi…yksityishenkilönä kylläkin.
Koska Perussuomalaiset eivät selvästikään halua irtisanoutua rasismista ja salaliittopuheista, niin nyt soisi muiden hallituspuolueiden osoittavan, että omaavat edes jonkinlaisen tolkullisen arvopohjan. Ja jokaisen suomalaisen tulisi tässä kohtaa havahtua siihen, millaista porukkaa meillä heiluu ministerinpalleilla. Häpeällistä ja vaarallista.
Ja vielä enemmän vaarallista. Purran kyvyttömyys pyytää anteeksi tekemisiään antaa tilaa ääriliikkeille ja auttaa normalisoimaan kuvottavaa ulosantia. Samaan tapaan kun Trumpin sarjatulivalehtelu yhtäkkiä normalisoi valehtelun kun yksi valhe lisää ei tuntunut enää missään.
Juuri niin.
Itse en tosin kaipaa anteeksipyyntöä, koska tässä kohtaa on selvää, ettei Purra sitä oikeasti tarkoittaisi. Viesteistä irtisanoutuminen riittäisi, mutta se lähettäisi väärän signaalin omalle kannattajajoukolle, niin ei pysty.
Vielä parempaa: olisi edes rehellinen ja ilmoittaisi seisovansa sanojensa takana. Mutta ei, se kun veisi maltillisten kannatusta ja johtaisi varmasti hallituksen kaatumiseen.
Nyt kaksoisviestitään, syytetään ja rakennetaan mielikuvaa noitajahdista. Se on se mitä parhaiten (ja yksinomaan) osataan…
nyt soisi muiden hallituspuolueiden osoittavan, että omaavat edes jonkinlaisen tolkullisen arvopohjan.
Tässä on valitettavasti sellainen virheellinen oletus että Kokoomusta kiinnostaisi mikään muu kuin rahan siirtäminen köyhiltä rikkaille, RKP:ta toisen kotimaisen asema ja jeesusjengiä homoliittojen ja aborttien vastustaminen. Ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta puhuttaessa poliittinen selkäranka joustaa kuin kumiletku ja Orpon puheet nollatoleranssista ovat niitä kuuluisia juhlapuheita.
Ei ole sellaista oletusta ja sehän tuosta niin karmaiseva tekeekin.
Kokoomuksessa tehtiin virhelaskelma, että saavat pidettyä Perussuomalaiset tyytyväisinä samalla kun huuseeraavat omien talousuudistustensa kanssa. Jo case Junnila näytti, että hallituskokoonpano perustuu lähinnä opportunistiselle uhkapelille, jossa panoksena Suomen valtiollinen ja poliittinen uskottavuus.
Eli en odota, että ainakaan Kokoomus tekisi tässä kohtaa mitään, RKP ehkä voisi, mutta nähtäväksi jää.
Erona Purran ja Lindtmanin tapauksiin taitaa olla, että Lindtmanille kyseessä taisi ihan aidosti olla teini-ikäisten vitsailu, josta on helppo oikeasti sanoutua irti. Purran tapauksessa kyseessä lienee ollut enemmän noiden 2000-luvun “mamukriitikoiden” uskontunnustus, jossa kovin sanoin signaloidaan samaan ryhmään kuulumista. Ei sellaista noin vain jälkeenpäin kiistetä ilman, että uskottavuus omien joukossa kärsii.
