Neljällä lauseella: Dunning-Kruger koskee myös politiikkaa. Sosiaalinen media antaa vain pintaraapaisun (jos sitäkään) politiikkaan. Ihmiset jotka seuraavat politiikkaa sosiaalisesta mediasta ymmärtävät sitä heikommin kuin perinteistä mediaa, kuten lehtiä, lukevat.

Ei sinänsä yllättävää. Sosiaalisessa mediassa harvemmin näkyy tilaa nyansseille edes sen vertaa kuin lehtikirjoituksissa. Somepolitiikka vaikuttaa omiin silmiin muutenkin enemmän urheilujoukkueiden kannattamiselta kuin yritykseltä viedä yhteisiä asioita eteenpäin.

Eipä tuo yllättä, kun väistämättähän sitä kupliutuu somessa ja regurgitoituja tulkintoja suolletaan nopeammin kuin aamuoluen nauttimiseen kuluu aikaa.