Mielestäni harvinaisen hyvä ja tärkeä kirjoitus. Pitäisi olla tyytyväinen sellaiseen joka on realistisesti saavutettavissa
Ongelma on isolti se, että viestiä levittävät enimmäkseen raivolla suorittavat dynaamiset moniosaajat. Siitä tyypistä, joka olisi tyytyväinen kaupan kassalla tai siitä joka itseasiassa haluaisi olla kotiäiti alkaa tuntua pahalta. Modernin maailman paradoksi on että ihmiset olivat keskimäärin tyytyväisempiä silloin kun vaihtoehtoja ei paljon ollut. Ei jäänyt saavuttamatta mitään.
Onneksi synnyin ennen someaikaa. Mitä olisikaan odottanut, jos olis nähnyt vain näitä “täydellisiä”?
Mä olin tyytyväinen kaupassa ja olisin siellä kai vieläkin jos fysiikka kestäis. Ja olisin tyytyväinen kotivanhempikin, jos olisi lapsia suotu. Lapsuuden unelma-ammattihan tyrmättiin jo kouluaikoina (epärealistinen ja taloudellisesti typerä, melko suoraan lainaten).
Nyt kun kaikki noista (mitä osasin, mitä odotin, mihin olin valmis) on viety pois en tiedä mitä tekisin. Koskaan ei kerrottu siitä, mitä tehdään kun kroppa on rikki, haaveet ei kanna, eikä mikään muukaan mene kuin edes köyhän Strömsössä.
Että juu, olisin kai ollut tyytyväisempi siellä aiempien vuosikymmenten utopiassa. Tää 2000-luvun utopia jätti mut väliin.
